”Western-nörtti”: Lännenelokuvaharrastus osana tutkijaidentiteettiä

Olen harrastanut lännenelokuvia hyvin pitkälti niin kauan kuin muistan. Lännenelokuvat kuvaavat tavallisesti Lännen aikakauden elämää vuosina 1865–1890, mutta ne eivät ole aina sidottuja aikaan tai paikkaan. Länkkäreitä on tehty Yhdysvaltojen lisäksi niin Japanissa, Australiassa kuin myös Suomessa. Vartuin westernien parissa, minkä lisäksi käytin lapsena Kreikasta ostettua, nahkaista cowboy-hattua jo ennen kouluikää. Asukokonaisuuteen kuului myös isäni Las Vegasista ostamat, aidosta nahasta tehdyt revolverikotelot ja Stockmannin leluosastolta hankitut kaksi metallista reikärautaa. Katsoin ala-asteella elokuvan Hyvät, pahat ja rumat (1966) koulun jälkeen rakeiselta VHS-tallenteelta. Vuoden 2007 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen esseekokeessa oli tehtävänantona rakkauden ja ystävyyden esittäminen lännenelokuvissa, mikä oli kuin minulle luotu kysymys. Äidinkielen arvosanaksi tuli Magna cum laude. Tähän päivään asti olen keräillyt innokkaasti DVD- ja Blu-ray -lännenelokuvia, jotka ovat kokoelmani kalleimpia aarteita. 

Innokkaan harrastustaustani vuoksi western-elokuvista on tullut yksi keskeisiä kiinnostuksen kohteitani myös asiaproosan kirjoittamisen saralla. Käsittelin musiikkitieteen gradussani Yhdysvaltojen Etelän audiovisuaalista kuvaamista, keskittyen siihen, millä elokuvamusiikillisilla keinoilla Yhdysvaltojen Etelävaltioita kuvataan. Tarkastelin muun muassa kahta western-elokuvaa: Sam Peckinpahin klassikkoa Hurja joukko (1968) ja Walter Hillin teosta Lainsuojattomat (1980). Etelä ja Länsi eivät ole kovin erilaisia, sillä niitä ilmennetään samankaltaisilla musiikillisilla merkeillä, kuten haikeasti honottavilla huuliharpuilla, valittavilla dobroilla ja hilpeillä banjoilla. Näistä merkeistä tunnistamme lukuisat kulttuurintuotteet televisiosarjoista videopeleihin Etelän maaseudulle tai Lännen miljööseen sijoittuviksi. 

Lännenelokuvagenre kukoisti 1930-luvulta 1950-luvulla, minkä jälkeen sen on sanottu kuolleen jo useita kertoja. 1960-luvulla, kun western-genrestä tuli entistä kantaaottavampi, verisempi ja todenmukaisempi, puhuttiin revisionistisista lännenelokuvista. Nämä uudenaikaiset länkkärit pyrkivät nimensä mukaisesti uudistamaan lännenelokuvien tapaa kuvata sankareita, aikakautta sekä alkuperäisasukkaita. Esimerkiksi aikaisemmilla vuosikymmenillä juhlitut ratsuväen sotilaat kuvattiin 1960-luvulla raakalaisina, mikä yhdistyi Vietnamin sodan kauhuihin. Samankaltainen tyyli jatkoi läpi 1970-luvun, joka oli myös western-parodioiden aikaa. 

1980-luvulla westernejä ilmestyi harvakseltaan. Suurinta osaa kauden teoksista pidetään genren pohjanoteerauksina. Kauriinmetsästäjästä (1978) tunnetun Michael Ciminon jättiepookki Portti ikuiseen (1980) käytännössä tuhosi United Artists -tuotantoyhtiön, kun se toi ilmestyessään takaisin vain murto-osan valtavasta budjetistaan. Vuonna 1989 Larry McMyrtryn kirjoihin Vaarojen maa perustuva minisarja puhalsi eloa genren hiipuvaan hiillokseen. Varsinaisena genren elvyttäjänä pidetään Clint Eastwoodin elokuvaa Armoton (1992), joka voitti kaikkiaan neljä Oscaria vuonna 1992. Elokuva kertoo ikääntyvästä entisestä pistoolisankarista, joka menee viimeiseen toimeksiantoonsa, kun erään kaupungin prostituoidut palkkaavat hänet kostamaan miehille, jotka pahoinpitelivät yhden naisista. 

2010-luvulla lännenelokuvia on ilmestynyt yllättävän paljon, mikä on hyvin pitkälti Quentin Tarantinon Django Uchainedin (2012) ansiota. Lisäksi John Sturgesin klassikko Seitsemän rohkeaa miestä (1960) sai toisen uudelleenfilmatisointinsa vuonna 2016, sitten vuoden 1998 televisiosarjan. Silti western on jäänyt liukuhihnalla tuotettujen supersankarielokuvien varjoon. Myös akateemisessa maailmassa western-tutkimukset loistavat poissaolollaan, ja monet suomalaiset genren asiantuntijat ovatkin tietokirjailijoita. 

Tilanteeseen lienee vaikuttanut pinnalla olevat ilmiöt, kuten päätään nostanut feminismi, jonka mukaan westernit ja niiden esittämät mieskuvat ovat vanhanaikaisia. Mielestäni on kuitenkin tärkeää tutkia vanhempiakin esitystapoja, koska emme muuten tietäisi esimerkiksi länkkäreiden sankarittarien vuosikymmenien aikaista kehitystä miessankareille alisteisista seinäruusuista aktiivisiksi toimijoiksi. Feministisissä länkkäreissä naiset ovat usein omaksuneet stereotyyppisiä maskuliinisuuden piirteitä, kuten aggressiivisuutta, itsenäisyyttä ja hallitsevuutta. Kovin moni sosiaalisessa mediassa vaikuttava ”leffanörttikään” ei mainitse usein yhtäkään lännenelokuvaa suosikkien listoissa. Poikkeuksena tähän on kotimaisiin DVD-esittelyihin keskittynyt Mad Dog Markkasen DVD-saluuna: Youtube-kanava, ”jossa ei turhia hienostella”. Kuolleeksi genreksi western voi verrattain hyvin, ja siinä on edelleen paljon aineksia tutkimuksiin.

Matka lapsuusmaisemiin

Eiliseen valuivat nuoruusvuodet

elämä luisuu iltaanpäin. 

Unohtuneet silloiset huolet

kullalla silatut jälkeenpäin

Muistissa aurinko helotti aina,

miksi kesät ovat muuttuneet niin,

miksi alkuaikojen lyhyt laina

vei äkkiä iltoihin syksyisiin.

Pistäydyin takaisin kehtoni mäille,

olivatpa ne madaltuneet,

hullusti käynyt porraspäille

kivijalka ja muuri rapautuneet.

Uhrasin muutaman kyynelen niille,

ajan lyhyydelle ja raiskiolle.

Vaan mielestä karisi vuotten kiille

olin altis luonnon suosiolle.

Apilanpalloset, kissankellot

olivat jääneet ennalleen,

saventuoksuiset viljapellot

huuto kuvin , ojat rentukoineen.

Aistin tuulen leppeän silityksen,

kiven karhean käteni alla,

kuulin linnun iloisen liverryksen

näin siiven kaaren korkealla.

 

- Akka Varis -

From Varissuo to Ilpoinen

When I came to Finland, first I lived in Varissuo and its a nice place.

I have friends here and when I have time I come to Yhdessä-yhdistys in Varisssuo.

Lately I changed my home to Ilpoinen its a beautiful place and a very quiet area. My house is surrounded by dense trees.

But I hope to go back to Varissuo. I feel its my second home after Syria. 

Se aika vuodesta

- Tiia

Halki elämän

Laulaja astui varjoista hyräillen keinuvaa säveltä

se sousi kuin kehto rakkauden kehässä,

tai laineitten liekoma vasu vedestä taittuvien valonsäteitten seassa.

Pieni elämä uinui kotelossaan,

päällimmäinenkin päivien pinosta oli puhdas.

Ääni voimistui, tuli todemmaksi.

Aamun valjettua yhtyi melodiaan värisevä viulu,

kertoen alkukaaoksen mahdollisuudesta,

räjähtävästä voimasta ja kuolemattomuudesta.

Riitaakin särähti sävel.

Mutta unohti paljon,

elämän tähden.

Taisteluitten veriset tantereet,

haavoittuneiden tuskanhuudot ja äitikaipuun,

kylmän, nälän ja syöpäläiset.

Vain sankarin tarina kulki nuotilta toiselle

kevyesti ja kauniina.

Matalat surua itkevät kohdat

paloivat vähitellen puhtaiksi ja kaunattomiksi.

Ei-kenenkään-maalla laulu vaikeni eilisen ja huomisen väliin.

Jatkui hyminänä, johon sanoja ei oltu kirjoitettu.

Antoi toivoa

pohjalta vaimeana kuuluvaan haikeuteen

rakensi siltaa pelkojen , pettymysten ja masennusten yli.

Mutta palkkien pimennossa lymysivät sairaus ja kuolema.

Kerran ne astuisivat esiin

kertomaan tarinan lopun

suuren hiljaisuuden

tai avaran valon.

- Akka Varis -

Reasons to love la Mancha

I was born in Valdepeñas, Castilla-La Mancha. I haven´t always valued La Mancha as many other Spaniards, and it took me time, maturity and distance to see things from a different perspective.

La Mancha is being undervalued and forgotten and many think of it as a dry area in the middle of Spain, with no turism or atractiveness whatsoever. And the fact is that we have numerous things that should make us think about the genuine and special place La Mancha really is.

The grass is not always greener on the other side of the fence and if we look at La Mancha with an open heart, we won’t miss the unfolding beauty of these dry lands.

These are just some examples of what La Mancha has to offer:

1.       The best cinema

                            

                               Pedro Almodóvar was born in Calzada de Calatrava, only 45km from my hometown. The last production, Glory and pain  is being a total success. The strong underlying  social compromise and criticism of Spanish church are characteristic of Almodovar’s movies, and a a legacy that should not be ignored. Almodovar fights bigotry with an imppecable style and an unique hallmark.

2.       A land of windmills

                             Don Quijote could be have born in Valdepeñas, in Infantes, or in Calzada… We will never know. What we know is that, in our hearts, this crazy, romantic and funny knight is always fighting against windmills.

”In a village of La Mancha, the name of which I have no desire to call to mind, there lived not long since one of those gentlemen that keep a lance in the lance-rack, an old buckler, a lean hack, and a greyhound for coursing”

Cervantes created the first model novel. Don Quijote is also the second most translated book after the Bible and one of the most important classics books of all times.  Cervantes took us, through madness and sanity, on a journey about life, values and humanity and La Mancha, with its windmills, is the heart of the imaginery and the fantasies of this unforgettable knight.

3.       Valdepeñas and its wine

                             Valdepeñas is being exporting wine through history to far away lands. In the middle ages, Valdepeñas’wine exported to even China, where it was well apreciated. Today, Valdepeñas wine is renowned worldwide and you can get it in numerous places, even from Alko!

4.       Tapas

Imagine you go to a bar and order a beer that cost you one or one euro fifty and, in addition, you get completely for free something nice to eat, like manchego cheese with some bread… Yummy!

5.       History and culture

Cities full of history and art, like Toledo or Cuenca. Toledo is the city of three cultures (arabic, christian and jewish) and there you can contemplate ancient mosques, sinagogues, ruins from Roman times or churches.

Moreover, La Mancha has hundred of castles from the Middle age, if you are an enthusiast of castles!

Small towns like Almagro, where every year takes place the theater festival in Spain, due to the fact that Almagro preserves  the last classic teather from the 17th century in the world.

6.       Nature

La Mancha is very diverse and rich in lanscapes. Evidence of this are Ruidera lakes in Ciudad Real, the waterfalls of Río Mundo (Albacete) or the mezmeraring rocks of Ciudad Encantada (Cuenca).

La Mancha is very flat and sometimes you can see the horizon many kilometres away, the blue sky and the immense fields, never going to an end, just towards the infinite…