Eiliseen valuivat nuoruusvuodet
elämä luisuu iltaanpäin.
Unohtuneet silloiset huolet
kullalla silatut jälkeenpäin
Muistissa aurinko helotti aina,
miksi kesät ovat muuttuneet niin,
miksi alkuaikojen lyhyt laina
vei äkkiä iltoihin syksyisiin.
Pistäydyin takaisin kehtoni mäille,
olivatpa ne madaltuneet,
hullusti käynyt porraspäille
kivijalka ja muuri rapautuneet.
Uhrasin muutaman kyynelen niille,
ajan lyhyydelle ja raiskiolle.
Vaan mielestä karisi vuotten kiille
olin altis luonnon suosiolle.
Apilanpalloset, kissankellot
olivat jääneet ennalleen,
saventuoksuiset viljapellot
huuto kuvin , ojat rentukoineen.
Aistin tuulen leppeän silityksen,
kiven karhean käteni alla,
kuulin linnun iloisen liverryksen
näin siiven kaaren korkealla.
- Akka Varis -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti