lauantai 28. syyskuuta 2019

Reasons to love la Mancha


I was born in Valdepeñas, Castilla-La Mancha. I haven´t always valued La Mancha as many other Spaniards, and it took me time, maturity and distance to see things from a different perspective.
La Mancha is being undervalued and forgotten and many think of it as a dry area in the middle of Spain, with no turism or atractiveness whatsoever. And the fact is that we have numerous things that should make us think about the genuine and special place La Mancha really is.
The grass is not always greener on the other side of the fence and if we look at La Mancha with an open heart, we won’t miss the unfolding beauty of these dry lands.
These are just some examples of what La Mancha has to offer:

1.       The best cinema




                            


                               Pedro Almodóvar was born in Calzada de Calatrava, only 45km from my hometown. The last production, Glory and pain  is being a total success. The strong underlying  social compromise and criticism of Spanish church are characteristic of Almodovar’s movies, and a a legacy that should not be ignored. Almodovar fights bigotry with an imppecable style and an unique hallmark.

2.       A land of windmills
                             Don Quijote could be have born in Valdepeñas, in Infantes, or in Calzada… We will never know. What we know is that, in our hearts, this crazy, romantic and funny knight is always fighting against windmills.
”In a village of La Mancha, the name of which I have no desire to call to mind, there lived not long since one of those gentlemen that keep a lance in the lance-rack, an old buckler, a lean hack, and a greyhound for coursing”
Cervantes created the first model novel. Don Quijote is also the second most translated book after the Bible and one of the most important classics books of all times.  Cervantes took us, through madness and sanity, on a journey about life, values and humanity and La Mancha, with its windmills, is the heart of the imaginery and the fantasies of this unforgettable knight.
3.       Valdepeñas and its wine
                             Valdepeñas is being exporting wine through history to far away lands. In the middle ages, Valdepeñas’wine exported to even China, where it was well apreciated. Today, Valdepeñas wine is renowned worldwide and you can get it in numerous places, even from Alko!
4.       Tapas
Imagine you go to a bar and order a beer that cost you one or one euro fifty and, in addition, you get completely for free something nice to eat, like manchego cheese with some bread… Yummy!

5.       History and culture
Cities full of history and art, like Toledo or Cuenca. Toledo is the city of three cultures (arabic, christian and jewish) and there you can contemplate ancient mosques, sinagogues, ruins from Roman times or churches.
Moreover, La Mancha has hundred of castles from the Middle age, if you are an enthusiast of castles!
Small towns like Almagro, where every year takes place the theater festival in Spain, due to the fact that Almagro preserves  the last classic teather from the 17th century in the world.

6.       Nature

La Mancha is very diverse and rich in lanscapes. Evidence of this are Ruidera lakes in Ciudad Real, the waterfalls of Río Mundo (Albacete) or the mezmeraring rocks of Ciudad Encantada (Cuenca).

La Mancha is very flat and sometimes you can see the horizon many kilometres away, the blue sky and the immense fields, never going to an end, just towards the infinite…

lauantai 21. syyskuuta 2019

Yhdistyksen väki opintomatkalla


Varissuolaisen YHDESSÄ-yhdistyksen väki vieraili syyskuun alussa kolmessa eri kohteessa, joissa tehdään samantyyppistä työtä kuin YHDESSÄ-yhdistyksessä. Matkan kohteina olivat Ylöjärven Työvalmennuskeskus Valpro, Tampereen Marhaban-keskus, Jyväskylän Monikulttuurikeskus Gloria ja Jyväskylän Paremmin yhdessä ry. Itse toimin opintomatkan autokuskina. Matkaa kertyi reilu 600 kilometriä ja ajotunteja 8.

Ensimmäisenä matkamme suuntautui Ylöjärvelle, jossa pääsimme tutustumaan isoon työtoimintakeskukseen. Opimme paljon siitä, miten Valprossa työtoimintaa järjestetään, miten työtoiminta on levittäytynyt myös muihin toimipisteisiin ja miten talon remontit hoitaa talon työtoiminnan väki. Valprossa myös tehdään alihankintatyötä, jota YHDESSÄ-yhdistyksessä ei tällä hetkellä tehdä.

Ruokailun jälkeen matkasimme kohti Marhaban-keskusta, joka sijaitsi Tampereen Kalevan kirkon tiloissa. Tampereella oli raitiovaunurakennukset jo pitkällä! Marhaban-keskuksella on oma tila, ja he käyttävät myös nuorisotilaa ahkerasti. Kävijöitä oli keskuksessa runsaasti vierailumme aikana ja puheensorinaa oli jatkuvasti. Marhaban-keskus sijaitsee lähellä Tampereen vastaanottokeskusta, joten sieltä on lyhyt matka päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja saada apua esimerkiksi suomen kielen haasteisiin. Marhaban-keskus on juuri täyttänyt 2 vuotta.

Molemmat vierailukohteet olivat olleet mielenkiintoisia ja molemmissa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Kutsuimme molemmista paikoista henkilökunnan käymään meillä, jos eksyvät Turkuun.
Tampereelta lähdimme ajamaan kohti Muuramea, josta olimme varanneet mökin yöpymistä varten. Matkalla kuuntelimme erilaisia suomihittejä ja virittelimme väkeä yhteislauluun. Kuuntelimme myös noloimpia lempikappaleita.

Vettä satoi kaatamalla, kun kävimme ostamassa iltapalat ja lähdimme Muuramen keskustan kautta kohti Riihivuorta. Riihivuorelle vievä mäki oli pitkä ja jyrkkä. Meitä vastaan tuli lapsia polkupyörillä kovaa vauhtia alamäkeen. Pääsimme vihdoin Riihivuoren huipulle, jossa sijaitsee laskettelukeskus. Löysimme respan ja saimme ohjeet, miten pääsemme mökkiin.

Mökistä oli metsäisä maisema kohti Päijännettä, mutta iltasella satoi niin paljon vettä, että maisema oli todella sumuinen. Sateen tauottua aurinko pilkahteli pilvien lomasta ja loi maisemaan sateenkaaren. Suuret pilvet roikkuivat Päijänteen yllä, kun sade lakkasi, ja aurinko valaisi osan pilvistä.

Mökissä juttelimme päivästä. Vaihdoimme mielipiteitä siitä, mitä olimme tänään oppineet. Olimme erittäin tyytyväisiä vierailuihimme ja oli mukavaa, kun pääsimme tekemään opintomatkan, jota olimme jo pitkään suunnitelleet. Illan pimetessä jatkoimme juttelua ja musiikin kuuntelua. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat kömpiä yöpuulle.

Aamulla melkein kaikki olivat hereillä heti seitsemän jälkeen. Jokainen söi jotain aamupalaa ja valmistauduimme lähtöön. Pakkasimme tavaramme ja siirryimme autoon. Matka kohti Jyväskylää alkoi. Matka ei kestänyt pitkään, koska Muurame on aivan Jyväskylän naapurissa.

Jyväskylässä menimme tutustumaan Monikulttuurikeskus Gloriaan. Gloria sijaitsee rakennuksessa, jossa on muitakin yhdistyksiä. Gloria tekee paljon yhteistyötä esimerkiksi kirjaston ja erilaisten yhdistysten kanssa. Gloriassa oli perjantaina paikallinen Äiti & lapsi -kerho, jossa laulettiin yhteislauluja ja lapsille luettiin omalla kielellä tarinoita kirjastosta lainatuista kirjoista.

Gloriassa vuonna 2018 käyntikertoja oli 24 000. Heistä eri kävijöitä oli 4000, ja ryhmiä järjestettiin 70. Gloriassa vuonna 2018 vapaaehtoisia oli huikeat 350. Glorian nettisivut ovat informatiiviset ja jos sinua kiinnostaa tutustua paikkaan, voit selata heidän nettisivujaan osoitteessa: https://www.gloriajkl.fi/.

Glorian jälkeen poikkesimme heidän naapurissaan, jossa sijaitsee Paremmin yhdessä -yhdistys. Tottahan toki meidän piti päästä katsomaan, miten niin ”paremmin”. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja meille esiteltiin yhdistyksen toimintaa. Paremmin yhdessä -yhdistys auttaa ihmisiä pääsemään työelämään ja opiskelemaan, aivan kuten mekin teemme Varissuolla.
Takaisintulomatkalla pysähdyimme venyttelemään istumisesta puutuneita jäseniämme Urjalassa ennen kuin jatkoimme matkaamme takaisin Turkuun. Meillä oli aivan mahtava reissu, opimme paljon, saimme uutta tietoa ja uusia näkökulmia unohtamatta mahtavaa matkaseuraa.



                                                        Riihivuoren maisemissa 6.9.2019



Tämä postaus liittyy Tiian Laitakaupungin valot -sarjaan, ja on sen ensimmäinen osa.  Laitakaupungin valot -sarja lähtee tutkimaan ympäristöä Varissuon ulkopuolelle.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Saunassa

Maahanmuuttajilla on outoja tapoja. Törmäsin asiaan useita kertoja Lontoossa asuessani ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että minä olin se outo. Maahanmuuttaja, joka kertoi juttuja ihmeellisestä kotimaastaan, jossa otetaan kengät pois sisälle mentäessä, syödään poroa ja nukutetaan lapsia ulkona vaunuissa. 

Eräs toistuvaa ihmetystä aiheuttava, suomalaisille sangen tuttu ja arkinen juttu oli tietenkin sauna. Perheemme oli jäsenenä kivalla yksityisellä kuntoklubilla, jossa kyllä oli sauna, mutta sinne eivät päässeet alle 16-vuotiaat, eivätkä raskaana olevat. (Liian vaarallista.) Löylyä ei saanut heittää kiukaalle ja seinässä oli paniikkinappi, jos vaikka joku tuupertuisi 60 asteen kuumuuteen. 

"Kyllä, Suomessa myös lapset saunovat", kerroin ylpeänä, mutta sitä en kehdannut kertoa, että he saattoivat kylpeä mökillä myös muiden sukulaisten kuin vanhempiensa kanssa. Ties mitä olisivat ajatelleet.

Englantilaisissa saunoissa ei nimittäin tietenkään oltu alasti. Suomalaiseen mutkattomuuteen tottunut sai oppia vuosien varrella, että ajatus siitä, että hikoilisi tuntemattomien kanssa kylki kyljessä alasti ja hiljaa, ei ole globaalisti ajateltuna kovin yleinen.

Vanhat suomalaiset rouvat kertoivat, kuinka paljon sauna oli hämmästyttänyt heidän tuoreita sulhasiaan vuosikymmeniä sitten. Eräs britanniansuomalainen iäkäs nainen kuvaili miehensä olleen suorastaan kauhistunut, kun kielitaidoton appiukko oli osoittanut hänelle heti ensivisiitillä suomalaista vieraanvaraisuutta: riisunut alasti, vienyt kuumaan huoneeseen ja alkanut hakata risuilla. Tervetuloa Suomeen!

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, kuinka myös meidän kotimaamme tutut tavat saattavat vaikuttaa muualla maailmassa oudoilta. Ehkä tämän oivaltaminen auttaa suhtautumaan kiinnostuneesti ja ymmärtäväisesti myös toisten ihmisten hämmästyttäviin tapoihin, kunhan ne eivät satuta ketään.

-  Anna
                                                   Akseli Gallen-Kallela: Saunassa (1889)