Lauantaina osuin vahingossa paikalle, kun tuhansien ihmisten
Pride-kulkue vaelsi kattilankansia paukutellen Vähätorilta pitkin jokirantaa.
Olin jo unohtanut koko tapahtuman, kun Kirjastosillalla silmääni osui kylttiin
tekstattu varoitus Sodomasta ja Gomorrasta. Ahaa, tänään on se päivä, mietin,
ja otin mukavat asemat puistonpenkillä. Aurinko helli, ja pyörän korista löytyi
torilta ostamiani valkeakuulaita. Aloin viettää mielenkiintoista piknikkiä.
Rakkaus kuuluu kaikille, julistettiin värikkäässä
mielenosoituskulkueessa. Totta, ainakin jokainen siitä unelmoi. Kaikki eivät
koskaan sitä saa. Tai saavat jonkun vääristyneen riippuvuussuhteen, joka vie
terveyden ja mielenrauhan. Säädyllisessä avioliitossa olleet isovanhempani
pysyivät yhdessä hautaan asti, kuolivatkin peräjälkeen, mutta käsitykseni
mukaan vihasivat toisiaan katkerasti viimeiset kymmenet vuodet. Minuakin on
rakastettu, ainakin vähän, ainakin toisinaan.
Suon mielelläni ylpeyden pitkään sorretulle vähemmistölle,
vaikka luonteenpiirteenä arvostankin enemmän vaatimattomuutta. Pride-kulkue on
myös tärkeä viesti niille miljoonille, jotka vielä tällä vuosituhannella elävät
jatkuvan henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan alla, juonsipa se juurensa
keskiaikaisista laeista tai omankädenoikeudesta.
Tilanteesta kehkeytyi mielenkiintoinen, kun selkäni takana,
Ars Novan edessä alettiin samaan aikaan julistaa vastakkaista sanomaa.
Uskovaiset pauhasivat megafoniin lupausta Jeesuksen avusta ja eheytymisestä.
Oli pakko salaa ihailla puhujien sitkeyttä: äänikään ei värissyt, vaikka joen
toisella puolella oli selvä miesylivoima. Sillä tavalla puhuu ihminen, joka uskoo
saavansa viestilähetyksiä taivaasta. Alakynnessä oleminen vain lisää hänen
samastumistaan kaikkiin profeettoihin, joiden varoitusta ei koskaan kuunneltu.
Satun tietämään paremmin. Saarnaajien joukossa on vilpittömiä
hölmöjä, mutta myös kovan luokan manipuloijia, jotka eivät saa rauhaa, ennen
kuin onnistuvat porautumaan toisten pään sisään ja käynnistämään siellä
tuhoisia prosesseja. He lietsovat mielellään vihaa ja käyttävät siihen sulavia
sanoja. Heitä ei motivoi usko vaan valta.
Tässä ajassa hienoa on se, että monet vuosia mellastaneet sosiopaatit ja narsistit sekä ihan tavalliset kiusaajat ja mulkut jäävät kiinni ja putoavat arvostetuista
asemistaan. Samalla murenevat ikuisiksi tarkoitetut sorron linnoitukset.
En marssinut lauantaina, mutta puoleni olen valinnut.
- Duha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti